Teline on tärkeä

Toimiva pyöräteline on tärkeä osa sujuvaa pyöräilykokemusta. Pohdin hyvän telineen anatomiaa ja tutustutan Turun fillaritelinetarjontaan.

Pyörätelineitä on lukuisia erilaisia. Ne voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti viiteen eri kategoriaan: etupyörätelineet, ohjaustankotelineet, kaidetelineet, tolppatelineet ja U-telineet. Lisäksi on toki olemassa myös hieman erikoisempia telineitä, joita voi olla hankala luokitella mitenkään mielekkäästi.

Pyöräilyn sujuvuuden kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää millaiseen telineeseen pyörä olisi tarkoitus matkan jälkeen jättää. Huonosti suunniteltu tai toteutettu teline altistaa polkupyörän varkaudelle ja ilkivallalle. Pyörä saattaa myös vahingoittua ahtaissa paikoissa viereisen pyöränomistajan käsittelystä ja jopa pelkkä teline itsessään voi vahingoittaa siihen asetettua fillaria.

Etupyörätelineet

Etupyörätelineissä polkupyörän etupyörä asetetaan telineeseen. Jos henkilöä pyydetään ajattelemaan polkupyörätelinettä, mieleen tulee helposti etupyörätelineen perinteinen malli (kuva 1). Etupyörätelineet ovatkin valitettavan yleisiä ja lähes poikkeuksetta äärimmäisen huonoja.

Etupyörätelineiden tyypillinen ongelma on polkupyörien vahingoittuminen. Erityisesti perinteisessä mallissa teline tukee etupyörää pinnojen kohdalta, jonka seurauksena polkupyörän etukiekko saattaa vääntyä. Usein telineen pyöräpaikat ovat myös liian lähekkäin toisiaan, jolloin pyörien ohjaustangot joutuvat limittäin ja esimerkiksi vaihde- ja jarruvivut voivat vahingoittua.

Kuva 1: Perinteinen etupyöräteline.
Kuva 2: Etupyörätelineitä Dentalian edessä.

Telinemalli ei sovi kapearenkaisille maantiepyörille eikä liioin paksurenkaisille maastopyörille. Etupyörätelineet mahdollistavat myös helpon etupyörään kohdistuvan ilkivallan (kuva 6). Myös yleistyneet levyjarrut ovat vaarassa vääntyä kehnoissa etupyörätelineissä (kuva 7).

Toinen etupyörätelineiden keskeinen ongelma on huono lukittavuus. Polkupyörän rungon lukitseminen telineeseen on tehokas tapa ehkäistä polkupyörän varastamista, mutta etupyörätelineet eivät tyypillisesti tarjoa minkäänlaista helpotusta runkolukitsemiseen. Järeästäkään U-lukosta ei siis ole kovinkaan suurta hyötyä etupyörätelineiden kanssa (kuvassa 3 oikeanpuoleinen pyörä), sillä varas voi helposti kantaa runkolukitsemattoman pyörän autoonsa.

Nykyään on olemassa lukuisia erilaisia etupyörätelinetoteutuksia. Pahimmillaan modernin etupyörätelineen suunnittelussa on keskitytty pelkkään ulkonäköön (kuva 4). Toisinaan etupyörätelineistä on pyritty jalostamaan hieman parempia malleja, joissa on esimerkiksi huomioitu runkolukitusmahdollisuus. Viallisen telinemallin parannusyritykset eivät kuitenkaan tunnu erityisen hyödyllisiltä kokeiluilta, sillä parempiakin telinemalleja on onneksi olemassa.

Kuva 3: Perinteisen telineen kulmikkaaksi tyylitelty toteutus ElectroCityn seinustalla.
Kuva 4: Etupyörätelineen spiraaliversio ICT-talon päädyssä.
Kuva 5: Etupyörätelineen betonitoteutus.
Kuva 6: Etupyöräteline ja vääntynyt etupyörä.
Kuva 7: Vääntymisvaarassa oleva jarrulevy.

Ohjaustankotelineet

Ohjaustankotelineissä polkupyörä roikkuu ohjaustangostaan (kuva 8). Ohjaustankoteline on etupyörätelinettä parempi ratkaisu siinä mielessä, ettei se juurikaan vahingoita pyöriä ja telinemallissa voi roikottaa niin maantie- kuin maastopyöriäkin. Täysin huoletonta roikottelua ei kuitenkaan ole luvassa, sillä pyörän lukittavuus on ohjaustankotelineissä yleensä varsin kehno (kuva 11).

Koska ohjaustankotelineet eivät juurikaan paranna lukitsemismahdollisuuksia, jää telinemallin hyöty lähinnä siihen, että tukijalattomankin pyörän saa johonkin siististi pysäköityä.

Kuva 8: Ruosteinen ohjaustankoteline Yliopistonmäellä.
Kuva 9: Etualalla ohjaustankoteline, joka osittain peittää taaempana olevan etupyörätelineen.
Kuva 10: Näyttävä ohjaustankoteline Ylioppilastalojen edessä.
Kuva 11: Ohjaustankotelineessä runkolukitseminen on usein hankalaa.

Kaidetelineet

Polkupyöriä näkee usein lukittuina erilaisiin kaiteisiin, joita ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarkoitettu kyseiseen tehtävään. Kenties tämän havainnon siivittämänä pyöräilijöille tarjotaan toisinaan kaidetta muistuttavia pyörätelineitä.

Kaidetelineissä polkupyörät olisi tarkoitus jättää kaiteeseen nähden kohtisuoraan (kuvassa 13 takimmaiset pyörät), jolloin telineen vierelle mahtuu runsaasti polkupyöriä. Jotta kaidetelinettä voisi ylipäänsä käyttää tarkoitetulla tavalla, tulee pyörässä olla tukijalka. Kaideteline ei myöskään ole oikein käytettynä erityisen runkolukitusystävällinen. Näiden syiden takia moni lukitseekin pyöränsä kaidetelineen suuntaisesti – siis samalla tavalla kuin oikeaan kaiteeseenkin.

Kaideteline on siis yksittäiselle pyöräilijälle toimivimmillaan silloin, kun sitä käyttää “väärin”. Tällöinkään kaideteline ei kuitenkaan ole lukituksen osalta erityisen kätevä, sillä kaide on usein liian korkealla etu- ja takapyörien lukitsemiseksi.

Kuva 12: Kaidetelineitä BioCityn ja ElectroCityn välissä.
Kuva 13: Kaideteline PharmaCityn edessä.
Kuva 14: Kaidetelineitä Publicumin edessä.
Kuva 15: Kaideteline pääkirjaston lähettyvillä.

Tolppatelineet

Tolppatelineet ovat maahan kiinnitettyjä tolppia, joissa on jonkinlainen tukeva silmukka, johon pyörän voi kiinnittää esimerkiksi vaijeri- tai U-lukolla. Toisin kuin etupyörä-, ohjaustanko- ja kaidetelineet, tolppatelineet ovat pääosin ihan kelpo telineitä. Pyörän lukitseminen tolppatelineeseen tapahtuu oikeaoppisesti siten, että polkupyörän runko ja takapyörä kiinnitetään U-lukolla tolppaan kiinni. Tämän lisäksi voi käyttää erillistä lukkoa tai vaijeria etupyörän lukitsemiseksi (kuva 18).

Toisinaan tolppatelineet ovat niin matalia tai kapeita, etteivät ne anna kunnollista tukea tukijalattomalle pyörälle (telineet kuvissa 16 ja 17).

Kuva 16: Tolppatelineitä ICT-talon edessä.
Kuva 17: Tolppatelineitä Turun ammattikorkeakoulun Lemminkäisenkadun toimipisteessä.
Kuva 18: Tolppatelineitä pääkirjaston edessä.

U-telineet

U-telineet ovat väärinpäin olevan U-kirjaimen mallisia telineitä. Yksinkertaisimmillaan kyse on U:n muotoon väännetystä metalliputkesta, joka on kiinnitetty tukevasti maahan. U-telineet ovat pääosin erinomaisia telineitä, sillä ne sopivat kaikenlaisille pyörille ja mahdollistavat vaivattoman runkolukitsemisen. U-telineet kestävät hyvin käyttöä, eivätkä ne ole kovinkaan herkkiä ilkivallalle.

U-telineiden ja tolppatelineiden asentamisessa tulee huomioida sopiva etäisyys viereiseen telineeseen. Liian lähekkäin olevat telineet tuhlaavat telineresursseja ja hankaloittavat telineiden käyttöä (kuva 20). Sopivalla sijoittelulla voidaan myös mahdollistaa hieman erikoisempien polkupyörien, kuten nojapyörien ja laatikkopyörien turvallinen lukitus.

Kuva 19: U-telineitä pääkirjaston sisäpihalla.
Kuva 20: Telineet sijoitettu liian lähelle toisiaan.
Kuva 21: Verrokkitelineitä Tukholman keskustassa.

Yhteenveto

Tällä hetkellä hyvät pyörätelineet ovat turkulaiselle pyöräilijälle varsin harvinaista herkkua. Telinevalikoimaa hallitsevat etupyörä- ja kaidetelineet. Kelvottomat etupyörätelineet ovat erityisesti taloyhtiöiden ja markettien suosiossa. Kaupunki on puolestaan mieltynyt kaidetelineisiin ja niitä käytetäänkin ahkerasti erityisesti ydinkeskustassa. Muutamat laadukkaat tolppatelinekeskittymät ja harvalukuiset U-telinekokeilut antavat kuitenkin toivoa paremmasta.

Yleisohjeena voidaan todeta, että pyöräpaikoitusta suunniteltaessa telinemalliksi kannattaa valita kestävä U-teline. Telineet tulee kiinnittää lujasti maahan ja niitä ei saa asentaa liian lähelle toisiaan. Erityisen tärkeää on se, että telineitä on riittävästi. Mikäli pysäköintikokemukseen halutaan panostaa vielä enemmän, voidaan telineitä suojata katoksella.

Polkupyöräpysäköinnissä kannattaa muistaa kahden U:n sääntö: Polkupyörä lukitaan rungostaan ja takapyörästään U-lukolla kiinni U-telineeseen. (Etupyörä lukitaan lisälukolla tai vaijerilla.)