Turun torisuunnitelmassa pyöräily jää menneisyyden vangiksi

Turussa ollaan uudistamassa Kauppatoria ja sen lähiympäristön liikennejärjestelyjä. Pyöräliikenteelle suunnitelmassa työnnetään kapuloita rattaisiin: pyöräilijöille tarjotaan pyöräilykieltoa, jalankulkijoiden välissä puikkelehtimista ja vanhanaikaista kaksisuuntaista pyörätietä.

Kauppatori on monelle turkulaiselle tärkeä kiintopiste. Se on tunnelmallinen markkinapaikka ja joukkoliikenteen solmukohta, jonka läheisyydestä löytyy tavarataloja, ravintoloita ja monia muita keskustan palveluja. Torilta on myös pääsy Yliopistonkadun kävelykatuosuudelle ja lyhyt matka Aurajokirantaan.

Toriympäristön tärkeydestä huolimatta on sen kehitys ollut jo pitkään alennustilassa. Kehityksen suurimpana jarruna voidaan pitää taistelua toriparkista. Ymmärrettävästi torin ankeaa yleisilmettä ei ole kannattanut uudistaa niin kauan kuin maanalaisen pysäköintilaitoksen kohtalo on ollut epäselvä. Asiasta on väännetty ahkerasti peistä niin mielipidekirjoituksissa, mielenosoituksissa, kaupunginvaltuustossa kuin tuomioistuimissakin.

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi toriparkin mahdollistavan asemakaavamuutoksen jo vuonna 2009. Tuolloin ajatus oli, että rakennustyöt aloitettaisiin vuonna 2012. Jo seuraavana vuonna Turun hallinto-oikeus kuitenkin kumosi tehdyn kaavamuutoksen puutteellisiin selvityksiin vedoten. Turun kaupunginhallitus valitti päätöksestä, mutta korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen vuonna 2011.

Kesäkuussa 2012, Turun teettämien lisäselvitysten jälkeen, kaupunginvaltuusto käsitteli jälleen kauppatoriasiaa hyväksyen pysäköintilaitoksen mahdollistavan asemakaavan. Valtuuston päätöksestä valitettiin, mutta tällä kertaa Turun hallinto-oikeus päätyi hylkäämään tehdyt valitukset. Vuoden 2014 kesäkuussa korkein hallinto-oikeus jätti Turun hallinto-oikeuden tulkinnan voimaan. Marraskuussa 2014 valtuuston päättäjät äänestivät vielä kerran asiasta ja lopputulemana oli, ettei Kauppatorin asemakaavaa lähetetä enää uuteen valmisteluun.

Erityisesti toriparkin vastustajat ovat toivoneet kansanäänestystä hankkeesta ainakin vuosina 2009, 2012 ja 2015. Turun päättäjien enemmistö ei kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle ja kansanäänestys toriparkista on jäänyt pitämättä.

Turun Kauppatorilla on edelleen voimassa vuonna 2012 hyväksytty asemakaava, joka mahdollistaa toriparkin rakentamisen. Viime tiistaina kaupunki julkaisi Kauppatorin ja sitä ympäröivien katujen katusuunnitelmat sekä liikennesuunnitelmaluonnokset. Suunnitelmista selviää miten torin ympäristön liikenne – mukaan lukien pyöräliikenne – olisi tarkoitus järjestää.

Lupaava lähtökohta

Jo ennestään oli tiedossa, että toriparkin sisältävässä ratkaisussa parkkihallin sisäänajoramppi tulee Yliopistonkadulle juuri ennen Kauppiaskadun risteystä. Torin vierustan kohdalla Yliopistonkatu on puolestaan varattu jalankululle ja pyöräilylle, eli käytännössä kävelykatu laajenee yhden korttelin verran torin suuntaan.

Asemakaavassa todettiin Kauppiaskadun osalta, että sitä tullaan muuttamaan kävelypainotteiseksi. Uusissa suunnitelmissa katua aiotaankin rauhoittaa merkittävästi. Risteysalueita lukuunottamatta Kauppiaskadusta kaavaillaan pihakatua Kirjastosillalta aina Maariankadulle saakka. Jalankulun ja pyöräilyn lisäksi torin kohdalla sallitaan ainoastaan taksi- ja huoltoajoliikenne – ja sekin vain toiseen suuntaan. Kauppatorin taksitolppa siirtyisi siis takaisin Kauppiaskadulle.

Kauppatorin ympäristön uusia liikennejärjestelyjä voisi kuvailla lyhyesti siten, että siinä missä Eerikinkatu ja Aurakatu ovat jatkossakin vahvoja joukkoliikennekatuja, Yliopistonkatu ja Kauppiaskatu näyttäytyvät rauhallisina kävelyalueina.

Asemakaavan mahdollistamaan toriparkkiin mahtuu 600–800 autopaikkaa. Toriparkkia onkin markkinoitu siitä näkökulmasta, että sen myötä parkkipaikat siirtyvät maan alle ja alueen liikenneympäristö rauhoittuu. Tämä lupaus tuntuisi suunnitelmissa toteutuvan: maanpäälliset parkkipaikat vähenevät merkittävästi ja torin ympäristöstä tulee jalankulkijoille huomattavasti nykyjärjestelyä viihtyisämpi. Ilman toriparkkia näin raju katutilan rauhoittaminen olisi poliittisesti erittäin epätodennäköinen ratkaisu.

Turussa toriparkki on tarkoitus toteuttaa yksityisellä rahalla ja asiasta solmittiin aikoinaan esisopimus Turun Toriparkki Oy:n kanssa. On todettava, että ainakin osa toriparkkia vastustavista kommenteista on ihan aiheellisia. Toisaalta jos jokin liikemiesryhmä on todellakin valmis upottamaan huomattavan summan rahaa Kauppatorin savipohjaan ja temppu tukee samalla alueen liikenneympäristön rauhoittamista, niin kenties nyt viimeistään kannattaa siirtää katseet toriparkin vastustamisesta torin ympäristön maanpäällisiin osiin. Voidaan nimittäin havaita, että lupaavasta lähtökohdasta huolimatta suunnitellut ratkaisut ovat pyöräliikenteen kannalta jokseenkin ongelmallisia.

Ongelmallinen toteutus

Uuden Kauppatorin esittelyvideon mukaan nyt suunnitellut uudistukset tekevät Turusta Suomen upeimman kävely-, pyöräily- ja oleilukeskustan. “Autoliikenteen ohjaaminen pois torin tuntumasta mahdollistaa myös turvallisemmat ja eheämmät pyöräilyreitit”, toteaa puolestaan kaupunginjohtaja Aleksi Randell. Uutta suunnitelmaa luonnehditaan Turkulaisessa peräti pyöräilijän paratiisiksi. Apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtasen mukaan Turun tavoitteena on olla Suomen johtava pyöräilykaupunki.

Turun keskustassa pyöräliikenne on kärsinyt eräänlaisesta väliinputoajan roolista. Jokirannassa ja kävelykadulla pyöräily tapahtuu jalankulun ehdoilla ja muilla keskustan kaduilla autoliikenteen ehdoilla. Sieltä–täältä löytyvät kaksisuuntaiset pyörätiet ovat täydellisen sopimattomia ruutukaava-alueelle ja aiheuttavat jatkuvaa hämmennystä niin pyöräilijöissä kuin autoilijoissakin.

Uudistetun torialueen keinovalikoimasta löytyy valitettavan tuttuja elementtejä: pyöräily tapahtuu pääsääntöisesti jalankulkijoiden joukossa ja onpahan mukaan saatu pieni pätkä kaksisuuntaista pyörätietäkin.

Kävelykadulla on toki sallittua pyöräillä – vaikkei asia käykään suoraan katutyypin nimestä tai liikennemerkin kuvasta ilmi – mutta pyöräilijän on ajoneuvon kuljettajana annettava sekä kävelykadulla että pihakadulla esteetön kulku jalankulkijoille. Kun Yliopistonkadun kävelykatua siis laajennetaan ja Kauppiaskadusta loihditaan pihakatu, tarkoittaa se tosiasiallisesti sitä, että kyseisistä alueista tulee ensisijaisesti jalankulkuväyliä.

Kävely- ja pihakadut ovat tärkeitä työkaluja liikennesuunnittelijan työkalupakissa. Pyöräliikenteen kannalta tilanne muuttuu kuitenkin kestämättömäksi, kun vilkkaasta jalankulkuväylästä tehdään pyöräilyn pääreitti. Toisin kuin ilmeisen virheellisesti kuvitellaan, ristiin rastiin poukkoilevassa ihmisvilinässä pyöräily ei ole erityisen sujuvaa – eikä myöskään jalankulkijoiden kannalta miellyttävää.

Suunnitelma edustaa viime vuosisadan ajattelua, jossa pyöräily ja jalankulku nähdään yhtenä ja samana kevyenä liikenteenä. Euroopan johtavissa pyöräilykaupungeissa näkökulma on täysin erilainen: ymmärretään, että sujuva pyöräily ja miellyttävä jalankulku edellyttää näiden liikennemuotojen erottelua toisistaan.

Päällyste ei pelasta

Suunnitelmista käy ilmi, että Yliopistonkadun kävelykatulaajennuksen, Kauppatoria ympäröivien jalkakäytävien ja Kauppiaskadun ajoradan sekä joen puoleisen päädyn pintamateriaaleiksi on valittu yläpinnaltaan tasainen luonnonkivi. Kun samaa tai samantyylistä luonnonkiveä käytetään kuvaamaan pyöräilijän kannalta hyvin erilaisia kulkuväyliä, on pyöräilijän hankala hahmottaa missä pyöräily on ylipäänsä sallittua ja missä ei.

Toimivaa liikenneympäristöä ei voi rakentaa pelkkien liikennemerkkien varaan, vaan merkkien sanomaa tulee vahvistaa erilaisilla visuaalisilla vihjeillä. Jos esimerkiksi jalkakäytävä ja pyöräilijöille sallittu kävelykatu näyttävät täysin samanlaisilta niin päällystemateriaalin kuin jalankulkijoiden määränkin osalta, ei kannata ihmetellä jalkakäytävällä ilmenevää pyöräilyä.

Tilanne on ongelmallisin Yliopistonkadulla, jossa suunnitellulla kävelykatuosuudella ei millään tavoin ohjata pyöräilyä ja kävelyä eri kulkulinjoille. Eikö 18 metriä leveästä kävelykadusta todellakaan pystytä osoittamaan omaa, esimerkiksi asfalttipäällysteistä väylää pyöräilijöille?

Kauppiaskadulle suunnitellulla pihakadulla tilanne on kävelykatua parempi, sillä ajorata erotetaan jalkakäytävistä matalalla reunatuella. Erikseen merkitystä ajoradasta huolimatta pyöräilijän tulee Kauppiaskadullakin jatkuvasti varoa katua ylittäviä tai ajoradalla käyskenteleviä jalankulkijoita. Lisäksi Kauppiaskadun joen puoleisessa päädyssä kadun päällyste muuttuu kävelykatutyyliseksi kentäksi.

Liikennevirtaa vastaan

Uusi torisuunnitelma tuo tullessaan myös kaksisuuntaisen pyörätien Aurakadun itäreunaan. Puolentoista korttelin pituisen pyörätien on tarkoitus yhdistää Kauppatori Puutarhakadulle myöhemmin rakennettavaan, niin ikään kaksisuuntaiseen pyörätiehen.

Kaksisuuntainen pyörätie sopii teiden varsille ja puistoihin, mutta kaupungin keskustan katutilassa se on pääsääntöisesti tyystin väärä valinta. Väylätyypin suurin ongelma on se, että kaksisuuntaisesta pyöräilystä toisen suunnan pyöräilijät saapuvat muun liikenteen näkökulmasta hyvin erikoisesta suunnasta, eli täysin päinvastaisesta suunnasta kuin muu liikennevirta. Tämä aiheuttaa helposti vaaratilanteita risteyksissä ja tonttiliittymien kohdalla.

Kun kaupungin pyöräilyinfra tukeutuu kaksisuuntaisiin pyöräteihin, joutuu pyöräilijä jatkuvasti etsimään katseellaan reittinsä seuraavaa jatkopalaa. Toisinaan pyörätie jatkuu toisella puolella katua. Väistämättä jossain vaiheessa se loppuu kokonaan ja pyöräilijän tulee mahdollisesti siirtyä ajoradan yli sen toiseen reunaan. Pyöräilijä ei voi edes etukäteen päätellä, miten seuraavassa risteyksessä tulisi kääntyä.

Toden totta, käytännössä jokainen uusi kaksisuuntainen pyörätie keskustassa lisää kaupungin pyöräilyinfran teknistä velkaa.

Aurakadun suunnitelmassa erikoisesta suunnasta saapuvat pyöräilijät polkevat vauhdikkaasti mäkeä alas. Matkan varrella on lisäksi tonttiliittymä, josta on erittäin huono näkyvyys tulevalle pyörätielle.

Kaksisuuntaisen pyörätien vaihtoehdoksi pohdittiin pyöräkaistoja, selviää kaupungin julkaisemasta vertailusta. Pyöräkaistojen huonona puolena tuodaan esille mäen jyrkkyydestä ja runsaasta linja-autoliikenteestä aiheutuva turvattomuuden tunne. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, että alakouluikäisten lasten on vaikeaa pyöräillä ajoradalla tai pyöräkaistalla. Totta on, että pyöräkaistatoteutus ei välttämättä olisi paras mahdollinen ratkaisu kyseiselle katuosuudelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että liikenneympäristöä kannattaisi hämmentää kaksisuuntaisella pyörätiellä.

Voidaan kysyä, ovatko vertaillut vaihtoehdot ylipäänsä oikeita. Miksei pyöräkaistojen vaihtoehtona nähdä yksisuuntaisia pyöräteitä? Niiden avulla pyöräily hankalassa mäessä olisi eri tilassa kuin bussiliikenne, mutta kuitenkin normaalien liikennevirtojen mukaista. Lisäksi yksisuuntaiset pyörätiet on helppo liittää sekaliikenteeseen ja mahdollisiin pyöräkaistoihin. Järjestelyn selkeys auttaisi hahmottamaan pyöräilyn ihan oikeana liikennemuotona.

Pyöräily kielletty

Kauppatorin liikennesuunnitelmaluonnoksen mukaan pyöräily aiotaan kieltää Eerikinkadulla ja Aurakadulla torin kohdalta (kts. kuva 1). Ratkaisu luonnollisesti vähentää pyöräliikenteen läpiajomahdollisuuksia keskustassa. Mikäli pyöräilijä haluaa ajaa keskustan läpi itä–länsi-suunnassa muilla kuin kävelypainotteisilla kaduilla, alkavat vaihtoehdot olla aika vähissä.

Erityisen omituiselta pyöräilykielto tuntuu Aurakadulle suunnitellun pyörätien kannalta (kts. esittelyvideo kohdasta 2:16 kohtaan 2:38). Jos pyörätieltä ei pääse jatkamaan katua suoraan, ei reittiä voi erityisen eheäksi luonnehtia. Aurakadulta torille saapuvan pyöräilijän täytyykin tarkkaan tutkiskella liikenneympäristöä torin kulmalla: pyörätien asfaltti päättyy ja melkein joka suunnalta löytyy samannäköistä luonnonkiveä. Ajoradan tutulla asfaltilla odottaa puolestaan pyöräilyn kieltävä merkki (ei näy videolla). Kun vielä toria ympäröiviä jalkakäytäviä uudistuksen yhteydessä levennetään, ratkaisu suorastaan kehottaa jalkakäytäväpyöräilyyn.

Loppukaneetti

On hienoa, että keskustan liikenneympäristöä rauhoitetaan. Erityistä kiitosta tulee antaa aikeille alentaa nopeusrajoituksia. Useimmille keskustan kaduille pyöräily- ja jalankulkuystävällinen 30 km/h on täysin riittävä nopeus.

Yliopistonkadulle Kauppiaskadun ja Brahenkadun välille suunnitellut pyöräkaistat toiminevat erinomaisesti. Yksisuuntaisuutensa ansiosta pyöräilijän on helppo jatkaa Brahenkadun jälkeen sekaliikenteessä. Kun pyöräkaistojen viereen ei ole edes tulossa parkkipaikkoja, ei pyöräilijän tarvitse huolehtia eteen avautuvista ovista.

Keskustaan on myös suunniteltu runsaasti lisää polkupyöräpysäköintiä. Erityismaininnan voi antaa Kauppiaskadun päädyn pyöräpysäköintialueelle. Autojen tilalle mahtuukin monta polkupyörää.

Hienoa on myös se, että jalankulku saa lisää tilaa. Samalla tulee kuitenkin huomioida myös erikseen pyöräliikenteen tarpeet – pyöräily ei ole nopeaa kävelyä. Muutama perusparannus suunnitelmiin tulisikin siis tehdä:

1. Korvataan kävely- ja pihakadut superleveillä jalkakäytävillä ja ensisijaisesti pyöräilyyn tarkoitetulla ajoradalla. Ratkaisu toimii sekä pyöräilijöiden että jalankulkijoiden kannalta.

2. Muutetaan Aurakadulle suunniteltu kaksisuuntainen pyörätie yksisuuntaisiksi pyöräteiksi. Samalla kannattaa tehdä periaatepäätös siitä, ettei uusia kaksisuuntaisia pyöräteitä enää suunnitella keskustan ajoratojen kylkeen.

3. Pyyhitään polkupyörällä ajo kielletty -merkit suunnitelmasta pois.